tiistai 16. huhtikuuta 2013

Nisunjyvän kuolema

Ti 16.4.2013



"Jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää." Joh. 12:24

Kyllä tämä on kaanaankieltä, mutta myös termi, joka kuuluu kristityn sanavarastoon ihan kuten sana vanhurskauskin.

että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.


Kun minä aikanaan aloitin graafisena suunnittelijana, monet termit oli opeteltava kuten, mitä ovat versaalit, miten tehdään peisti, mitä on taitto, leiska jne. 

Niinpä kristittykin oppii vähitellen kaanaan kieltä, ensin jokellellen kuin pikku lapsi sanan maitoa nauttien, sitten vähitellen kasvaen ja siirtyen nauttimaan vahvempaa ruokaa.

Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa.


Eikä nisunjyvän kuolema kuulu vain sanavarastoon, vaan se on myös elettävä todeksi omassa elämässään, koska Kristus itse oli elävä esimerkki myös tästä ja meidän uskovien tulisi kaikessa seurata hänen esimerkkiään, oli sitten kysymys hänen seuraajakseen lähtemisestä, se on hänen opetuslapsekseen tulemisesta tai kasteen ottamisesta hänen esimerkkinsä mukaisesti tai mistä tahansa Jeesuksen, Raamatun antamasta opetuksesta. Kysymys on vahvemman ruoan nauttimisesta. :)

Jos nisunjyvän kuolema käännetään ihan normaalille kielelle, niin eikös se tarkoita sananmukaisesti lihan kuolemaa meissä, ns. vanhan Aatun kuolemaa. Meidän tulee kokea elämässämme se, että vanha lihallinen ihmisemme ympärileikataan meistä pois, vanha lihallinen ihmisemme upotetaan kasteen kautta hautaan ja sinne jäävät syntiset halumme. Siellähän se vanha Aatumme ei haluaisi pysyä, koska yhä olemme verta ja lihaa. Siksi meidän tulee joka päivä ottaa ristimme, se on antaa lihallisen ihmisemme himoineen ja haluineen kuolla ristillä, vaikka kannammekin mukanamme, siis elämme edelleen lihallisessa ruumiissamme.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."
Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."


 "Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal 6:14

Emme enää saa pitää niin itsestämme huolta, että himot heräävät.

...vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät."

Eikä kysymys olen vain himojen heräämisestä, vaan myös jatkuvasta omaan napaamme tuijottamisesta, jatkuvan oman minämme asioiden kaivelemisesta, valittamisesta, sielunhoitajien etsimisestä ihmisten joukosta. Kuitenkin Isä Jumala ja Jeesus Kristus on meidän paras sielunhoitajamme ja mitä enemmän vietämme aikaa rukouksessa ja Pyhän Hengen neuvoja kysyen, sitä nopeammin parannumme. Myös itsesäälistä ja menneisyytemme kaivelemisesta. Auraan tarttuneen ei pidä enää jäädä katselemaan taakseen. Jumala kasvojen edessä vietetty aika parantaa oikealla tavalla ilman vääristymiä, joita ihmislähtöisestä sielunhoidosta saattaa tulla.


Tottakai me ihmiset, uskovatkin, tarvitsemme toinen toistamme, meidän tulee itkeä itkevien kanssa, lohduttaa surevia, tukea toinen toisiamme ja neuvoakin Raamatun ohjeiden mukaan. Mutta ei meidän tule jatkuvasti kysyä neuvoa lihalta ja vereltä, eikä valittaa toinen toisillemme saamaamme väärää kohtelua, vaan meidän tulee keskustella näistä asioista rukouksessa Taivaallisen Isämme kanssa, niin saamme lohdutuksen ja avun. 

"...että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä... Gal. 16

 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";


Nisunjyvän kuolema on sama kuin annamme itsemme Jumalalle eläväksi uhriksi. Tämä on sitä kristityn vahvaa ruokaa. Jos haluamme tuottaa hedelmää Jumalalle, meidän tulee kuolla itsellemme Raamatun ohjeiden mukaisesti.

 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Jumalan hullut uskaltavat kuolla itselleen.

Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.


 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.


Rukoilen, että tämä kaikki toteutuisi minussakin. Amen.


... vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Mitä minä tänään opin...

Pe 5.4.2013

On päiviä, jolloin tuntuu kuin ei oppisi mitään, kuin kaikki olisi yhtä samaa tuttujen asioiden toistoa. Sitten yhtäkkiä huomaakin, että uusia asioita voi vanhakin oppia! :)

Ostin joskus tässä kevättalvella Sunday Adelajan kirjan Dynaaminen elämä.



Sitä olen hiljakseen lueskellut. Olen luvussa kolme. Siinä Adelaja kirjoittaa tärkeästä aiheesta, jokaisen Kristuksen seuraajan "omasta luvatusta maasta". Tämä luku avasi silmäni näkemään monia asioita aivan uudella tavalla.

Hän kirjoittaa: "Oman luvatun maan löytäminen on ensi sijaisen tärkeää. Se on portti Jumalan valtakunnan työn tekemiseen tehokkaasti."

Jokaisen uskovan työkenttä on myös seurakunnan ulkopuolella.Tämän olen kyllä aina tiennyt, mutta tällä tavalla en ole koskaan ennen sitä kunnolla tajunnut. Olen kyllä ajatellut, että pitää raivata oma uudispelto, mikä on tavallaan sama asia, mutta ei niin laajassa merkityksessä kuin Adelaja kirjassaan selittää. Silmäni avautuivat yhä paremmin ymmärtämään, että Jumala haluaa pelastaa kansat, ei vain yksilöitä sieltä täältä. Jumala haluaa, että alamme tehdä työtä oman kutsumuksemme mukaan kansan/kansojen hyväksi. Ainakin oman kansamme hyväksi tai jos tehtävämme on jonkun muun kansan parissa, niin silloin myös siellä, minne meidät johdatetaan. Painopiste on kansoissa, ei pelkästään yksilöissä kuten olen aikaisemmin ajatellut.

Tärkeää on tunnistaa omat lahjansa: "Kala ei voi uida jalkakäytävällä. Se ei voi esiintyä edukseen siellä. Henkilö, joka toimii oman luvatun maansa ulkopuolella, on yhtä kömpelö."

Siteeraan edelleen Adelajaa: "Luvattu maasi on siellä, missä intohimosi on. Se on siellä, missä sydämesi syttyy, missä tunnet lähes yliluonnollista halua tarttua asioihin ja parantaa olosuhteita."

---"Luvatussa maassa on aina kyse toisten ihmisten tarpeiden täyttämisestä."

Oikea palvelutyö ei rajoitu vain saarnatuoliin, oman seurakunnan tehtäviin, vaikka nekin ovat tärkeitä ja nekin pitää hoitaa:

"Luvattu maasi ei melko varmasti ole myöskään palvelutyö, joka sinun pitäisi laittaa alulle, vaan jokin todellisen vaikuttamisen alue yhteiskunnassa, joka sinun täytyisi vallata takaisin Jumalan armosta. Monista kristityistä on tullut niin uskonnollisia, että he eivät enää ole kiinnostuneita siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Koska heidät on lukittu kirkon seinien sisäpuolelle, heidän villein haaveensa on tulla saarnaajaksi, evankelistaksi, ylistyksen ja palvonnan johtajaksi, nuorisopastoriksi ja niin edelleen." 

--- "Älä sekoita Jumalan huoneessa tekemiäsi tehtäviä siihen luvattuun maahan, jonka hän antaa sinulle huoneensa ulkopuolella."

--- "Murtaudu ulos ajattelumallista, jonka mukaan Jumala tekee työtään vain seurakunnanjohtajien ja muiden viranhoitajien kautta. Sinun palvelutyösi tapahtuu todennäköisesti maailmassa."

--- "Pastoreiden täytyy kouluttaa ja opettaa jäsenensä pois penkinlämmittäjän roolista ja tulemaan ihmisiksi, jotka on kutsuttu ulos maailman elämäntavasta alistaakseen kaikki elämänsä alueet Jumalalle ja Jumalan valtakunnan periaatteille."

Tästä jokaisen kristityn luvatusta maasta, palvelutehtävästä yhteiskunnan hyväksi, koko kansan hyväksi, on kirjassa paljon lisää. Asian voi kiteyttää näinkin: Jumala haluaa, että kansat elävät maan päällä hänen tahtonsa mukaista elämää. Tätä meidän tulee kristittyinä edistää, vaikka yksilöitäkään ei pidä unohtaa. Kansathan koostuvat yksittäisistä ihmisistä.

Lisää vahvistusta tästä Jumalan kansoihin liittyvästä huolesta sain tänään lukemastani Raamatun tekstistä: Room. 15:14–21.

Siinä Paavali kertoo tehtävästään: "...koska Jumala on armossaan kutsunut minut Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi KANSOJEN keskuuteen, toimittamaan Jumalan evankeliumin pyhää pappispalvelua, jotta maailman KANSOISTA tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri."(Room. 15:16) Ja edelleen "En rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on minun kauttani tehnyt saattaakseen maailma KANSAT kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla." (Room. 15:18–19)