Jos olisimme armollisia toisillemme, kulkisimme toisiamme siunaten ja osoittaisimme enemmän ystävällisyyttä ventovieraillekin, tämä meidän hyvä Suomemme olisi vielä parempi paikka elää ja asua. Nuorisomme ja lapsemme tarvitsevat enemmän rakkautta ja huolenpitoa. Jotenkin pitäisi tämä kulutushysteerinen kiireen ilmapiiri saada pysäytetyksi. Onko työpaikoillakin koko ajan painettava kuin viimeistä päivää? Oravanpyörässä pyörivät niin stressaantuneet vanhemmat kuin lapsetkin.
Koulumaailmaan on kiire tullut samalla tavoin. On saatava paljon aikaan. Opettajilla on OPSinsa ja POPSinsa. Opetuksen tavoitteissa pysyminen on lasten hyvinvointia tärkeämpää. On kiirehdittävä ja käytävä läpi opetussuunnitelmien mukaiset asiat. Opettajalla ei ole tunnilla yhtä oppilasta kohden montaakaan minuuttia aikaa. Nykyisessä muodossa koulu voi olla monille ankea paikka. Koko koulusysteemi pitäisi uusia. Tehdä kouluista muitakin kuin pelkkiä opinahjoja. Yhteistä mukavaa tekemistä kouluissa on vähän. Koko ajan lietsotaan kilpailua paremmuudesta.
Kouluissa ei ole nykyisin hiljaista ja rauhallista. Opettajille ei anneta arvoa ja kaikenlainen häiriökäyttäytyminen on jokapäiväistä. Hyvien käytöstapojen ja toinen toisensa kunnioittaminen on melkein olematonta. Oppilaita pitäisi opettaa myös antamaan arvoa itselleen, mutta opetuksessa keskitytään vain hyvien arvosanojen hankkimiseen. Monella lapsella epäonnistuminen yhdessä tai toisessa asiassa voi olla tie alkavaan alamäkeen. Epäonnistuminen kaverisuhteissa, rakastumisessa, oppiaineissa, yksikin näistä voi riittää. Nuoruus on herkkää aikaa, lapset ovat kuin muovailuvahaa, jota kaikki tapahtumat muokkaavat.
Myöskään opettajilla ei aina ole valmiuksia auttaa vaikeuksiin joutunutta oppilasta. Ei joko ole aikaa tai tietoa asioista. Opettajakin voi olla nuori ja epäkypsä, eikä aina tiedä, miten selvittää konflikteja. Koulukiusaamiseen on vaikea puuttua, koska opettajankaan silmät eivät näe kaikkialle. Tai sitten ei ole aikaa puuttua ilmiselväänkään tilanteeseen.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että rakkaudellinen, ymmärtävä suhtautuminen toinen toiseemme muuttaisi kovan maailmamme siedettävämmäksi. Voisimme ruveta kouluissakin antamaan konkreettisia palkintoja ystävällisestä käytöksestä. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, sanotaa. Aikuisienkin keskuudessa näin opittu käytös alkaisi yhteiskunnassamme kantaa hyvää hedelmää. Myös ystävyydestä pitäisi kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti