Pe 5.4.2013
On päiviä, jolloin tuntuu kuin ei oppisi mitään, kuin kaikki olisi yhtä samaa tuttujen asioiden toistoa. Sitten yhtäkkiä huomaakin, että uusia asioita voi vanhakin oppia! :)
Ostin joskus tässä kevättalvella
Sunday Adelajan kirjan
Dynaaminen elämä.
Sitä olen hiljakseen lueskellut. Olen luvussa kolme. Siinä Adelaja kirjoittaa tärkeästä aiheesta, jokaisen Kristuksen seuraajan "
omasta luvatusta maasta". Tämä luku avasi silmäni näkemään monia asioita aivan uudella tavalla.
Hän kirjoittaa: "
Oman luvatun maan löytäminen on ensi sijaisen tärkeää. Se on portti Jumalan valtakunnan työn tekemiseen tehokkaasti."
Jokaisen uskovan työkenttä on myös seurakunnan ulkopuolella.Tämän olen kyllä aina tiennyt, mutta tällä tavalla en ole koskaan ennen sitä kunnolla tajunnut. Olen kyllä ajatellut, että pitää raivata oma uudispelto, mikä on tavallaan sama asia, mutta ei niin laajassa merkityksessä kuin Adelaja kirjassaan selittää. Silmäni avautuivat yhä paremmin ymmärtämään, että
Jumala haluaa pelastaa kansat, ei vain yksilöitä sieltä täältä. Jumala haluaa, että alamme tehdä työtä oman kutsumuksemme mukaan kansan/kansojen hyväksi. Ainakin oman kansamme hyväksi tai jos tehtävämme on jonkun muun kansan parissa, niin silloin myös siellä, minne meidät johdatetaan.
Painopiste on kansoissa, ei pelkästään yksilöissä kuten olen aikaisemmin ajatellut.
Tärkeää on tunnistaa omat lahjansa: "
Kala ei voi uida jalkakäytävällä. Se ei voi esiintyä edukseen siellä. Henkilö, joka toimii oman luvatun maansa ulkopuolella, on yhtä kömpelö."
Siteeraan edelleen Adelajaa: "
Luvattu maasi on siellä, missä intohimosi on. Se on siellä, missä sydämesi syttyy, missä tunnet lähes yliluonnollista halua tarttua asioihin ja parantaa olosuhteita."
---"
Luvatussa maassa on aina kyse toisten ihmisten tarpeiden täyttämisestä."
Oikea palvelutyö ei rajoitu vain saarnatuoliin, oman seurakunnan tehtäviin, vaikka nekin ovat tärkeitä ja nekin pitää hoitaa:
"
Luvattu maasi ei melko varmasti ole myöskään palvelutyö, joka sinun pitäisi laittaa alulle, vaan jokin todellisen vaikuttamisen alue yhteiskunnassa, joka sinun täytyisi vallata takaisin Jumalan armosta. Monista kristityistä on tullut niin uskonnollisia, että he eivät enää ole kiinnostuneita siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Koska heidät on lukittu kirkon seinien sisäpuolelle, heidän villein haaveensa on tulla saarnaajaksi, evankelistaksi, ylistyksen ja palvonnan johtajaksi, nuorisopastoriksi ja niin edelleen."
--- "Älä sekoita Jumalan huoneessa tekemiäsi tehtäviä siihen luvattuun maahan, jonka hän antaa sinulle huoneensa ulkopuolella."
--- "
Murtaudu ulos ajattelumallista, jonka mukaan Jumala tekee työtään vain seurakunnanjohtajien ja muiden viranhoitajien kautta. Sinun palvelutyösi tapahtuu todennäköisesti maailmassa."
--- "Pastoreiden täytyy kouluttaa ja opettaa jäsenensä pois penkinlämmittäjän roolista ja tulemaan ihmisiksi, jotka on kutsuttu ulos maailman elämäntavasta alistaakseen kaikki elämänsä alueet Jumalalle ja Jumalan valtakunnan periaatteille."
Tästä j
okaisen kristityn luvatusta maasta, palvelutehtävästä yhteiskunnan hyväksi, koko kansan hyväksi, on kirjassa paljon lisää. Asian voi kiteyttää näinkin: Jumala haluaa, että
kansat elävät maan päällä hänen tahtonsa mukaista elämää. Tätä meidän tulee kristittyinä edistää, vaikka yksilöitäkään ei pidä unohtaa. Kansathan koostuvat yksittäisistä ihmisistä.
Lisää vahvistusta tästä Jumalan
kansoihin liittyvästä huolesta sain tänään lukemastani Raamatun tekstistä: Room. 15:14–21.
Siinä Paavali kertoo tehtävästään: "...
koska Jumala on armossaan kutsunut minut Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi KANSOJEN keskuuteen, toimittamaan Jumalan evankeliumin pyhää pappispalvelua, jotta maailman KANSOISTA tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri."(Room. 15:16) Ja edelleen "
En rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus on minun kauttani tehnyt saattaakseen maailma KANSAT kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla." (Room. 15:18–19)