keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jeesuksen opetuslapset

Ke 17.8.2011

Jeesus koulutti kaksitoista opetuslasta, jotka hänen seuraajinaan muuttivat maailman. Olen kuullut jostain, että kristinusko on maailman nopeimmin leviävää uskoa, kristittyjen joukko kasvaa vuodessa 8 %:lla. Sen voi varmasti tarkistaa tilastoista, vaikka tietenkin maista, joissa kristinuskoa ei virallisesti sallita, tiedot ovat vain arvailuja. Siellä kristittyjen määrä saattaa kasvaa vielä nopeammin, vaikka kristityt ovatkin siellä vain piilossa.

Meillä Jeesuksen nykyajan opetuslapsilla on se puute, ettemme ole saaneet olla Jeesuksen seurassa hänen maanpäällisen vaelluksensa aikana niitä kolmea koulutusvuotta, mutta toisaalta se etu, että saamme Pyhän Hengen kautta elää Jeesuksen yhteydessä uskoontulomme jälkeen aina.

Tänään lukiessani Johanneksen evankeliumia, aloin miettiä, muistanko Jeesuksen opetuslapset nimeltä. Joh. 1:40 – 48 kertoo ensimmäisten opetuslasten kutsumisesta. Luettelo löytyy myös kohdista Matt. 10:2 – 4, Mark. 3:16 – 19, Luuk. 6:13 – 16

Nämä olivat Jeesuksen opetuslapset, joita alettiin myöhemmin kutsua apostoleiksi:

1. Andreas
- Simon Pietarin veli
- Johanneksen poika
- Beetsaidasta

- Sepedeuksen poika
- Jaakobin veli
- Boanerges = Ukkosenjylinän pojat

- Johanneksen poika
- Andreaan veli
- Beetsaidasta
EDIT: Keefas = Kallio

- Beetsaidasta

5. Natanael
- "Viikunapuun alta"

- Sepedeuksen poika
- Johanneksen veli
- Boanerges = Ukkosenjylinän pojat

7. Bartolomeus
EDIT: Natanael?


- publikaani
- Jaakob Alfeuksen poika

10. Simon Kananeus, Kiivailija
EDIT: - oikeastaan Kananeus ei ole nimi, vaan tarkoittaa seloottia, vapaustaistelijaa (Matt. 10:4)

- Juudas, Jaakobin poika (Luuk. 6:16)

- kavaltaja

Juudaksen kuoleman jälkeen:
Mattias (Apt.1: 20 – 26)

Tätä opetuslasten tarkastelua jatkan myöhemmin. Nyt bloggerissa on jotain häikkää ja linkitys ei näytä kunnolla onnistuvan.

3 kommenttia:

  1. ajattelen nykyään että olemme kaikki opetuslapsia.. mutta harva opettaa.. enkä edes tohtisi.. aloitin raamatun lukemisen heti kun opin lukemaan 6vuotiaana ja 12 vuotiaana kävin jo kirjeellisen raamattukoulun.. heh, se oli lunttausta, en olisi muuten osannut vastata kirjaimellisesti raamatun sanoin.. koen että nykyään on vapaampaa, retriiteissä voi vain hiljentyä ja tutkia omaa mieltään kuinka paljon siellä on tilaa millekkin asialle. viimeaikoina en ole lukenut paljoa, aina kun luen jostain vaikka kirkko ja kaupunki lehdestä tekstin, muistan jotain enemmän. torstaina nainen pysähtyi eteeni pyörällä ja työnsi käteeni lapun. luin sitä jatkaessani matkaa.. siinä luki.. kärsimys loppuu pian.. niinpä se oli todistajien sanoma.. ja joskushan se kärsimys loppuu.. ajattelin vain että enhän minä kärsi, mutta moni muu kärsii nälästä, kylmästä, hoidon puutteesta, rakkaudettomuudesta, niinpä lopulta minäkin kärsin koska en voi auttaa heitä, koska heitä on niin paljon, olisi siis hyvä jos kärsimys loppuisi.

    tarvitseeko sen olla tuomiopäivä, eikö rakkaus voisi vain voittaa pahan jonakin päivänä, miksi se on liian vaikeaa, kun mitään ei viedä mukana olemme vain kivi kiven vierellä kuoleman laaksossa . olisiko mahdollista olla kukka kukkien rinnalla ja tuoksua enkelituoksulle

    VastaaPoista
  2. aikatherine, kauniita ajatuksia! Kiitos! ♥

    VastaaPoista
  3. Sain apua uskonnon kokeeseeni kyseisestä kirjoituksesta ! Kiitos paljon! :)

    VastaaPoista